VMP

Tositarina tältä viikonlopulta. Tytär haluaa ja tarvitsee koiran. Äiti löytää netistä kaksi ihanaa, pientä, uutta kotia etsivää. Ajetaan perjantai-iltana kotoa Lahden kautta Helsinkiin lähes kolme tuntia jättäen Lahteen peililipasto jälkikasvulle. Tullaan veljen perheen luo. Pakataan kahden selkävaivaisen kantamana nelioviseen vanhaan paskaan volkkariin tiskikone ja iso taulutv pojalle vietäväksi kotikylille melkein kolmen tunnin matkan päähän isolta kirkolta. Lauantaiaamuna ajetaan alle viiden kilsan päähän äidin isän luo. Matkan loppupäässä tuntuu jotain ja ohjaus muuttuu raskaaksi. Perillä avataan konepelti. Hihna mennyt. Se joka vaihdettiin viikolla muiden osien lisäksi, sen jälkeen, kun auto kyrvähti viime sunnuntaina. Haetaan koirat isän autolla. Ostetaan hihna. Vaihdetaan paikalleen. Käynnistetään auto. Vittu. Joku veen osa lentää pihalle. Se, jossa hihna oli kiinni. Otetaan tavarat. Iskä heittää tyttärensä ja tyttären tyttärensä poikansa luo. Illalla tajutaan, että paketissa oleva uusi läppäri jäi takakonttiin. Haetaan se. Soitto miehelle. Uusi auto löytynyt. Soitto äidille, lainaa rahaa. Auton hakuun siltä seisomalta vanhan paskan luota. Ajokortti käsilaukussa veljen kotona. Poliisin rouva myymässä, mies tarkka. Veljellä kortti mukana. Veli onnellinen corsan uusi omistaja. Huomenna uusi yritys päästä kotiin autolla, joka joskus haluaa pitää lepotauon viidentoista minuutin ajon jälkeen, joskus ei.


Myydään pikkuvikainen auto, 40 eurolla dieseliä tankissa, kontissa tiskikone ja takapenkillä näyttövikainen plasmatv. Ja uusi laturinhihna odottaa konepellin alla. Jossain päin Helsinkiä. Tarjousten mukaan. VMP!
Terveiset täältä veljen sohvalta!