Kudontaa kangaspuilla

Keräsin tähän kuvia elämäni ensimmäisestä kangaspuilla toteutetusta työstä. Aiemmin julkaisin joitain kuvia alun työvaiheista. Liikaa en voinut paljastaa, koska shaali meni lahjaksi rakkaalle ihmiselle.

Suunnittelu lähti liikkeelle lempivärien kysymisestä tekstiviestillä. Kun ne oli tiedossa, menin koulun lankavarastoon etsimään mieleisiä sävyjä työtä ajatellen. Löysin yhdestä lankalaadusta oranssin, punaisen, viininpunaisen, vaaleanruskean, tummemman ruskean ja mustan. Lempivärit olivat punaiset, viininpunainen ♡ ja ruskeat. Vihreitä en halunnut enää lisätä väripalettiin, vaikka kyllä kokeilin niitäkin.

Kotona piirtelin kuvioita ruutuvihkoon ja mietin, miten langat kutoisin. Lopulta päädyin raidalliseen loimeen ja päätin kutoa raidoilla, jolloin muodostuisi erilaisia ruutuja. Mietin myös jonkun kivan kuviosidoksen käyttämistä, mutta se olisi ollut liikaa, kun värejä oli jo paljon.

Maalasin vesiväreillä loimisuunnitelman ja mittailin, kuinka leveä kustakin loimen raidasta tulisi. Laskin kuhunkin raitaan tarvittavan lankamäärän, eli esim. 20 lankaparia o.pun., 30 lankaparia v.rusk., 30 lankapari t.rusk.... Näin suunnittelin koko loimen symmetriseksi, eli reunoilta keskelle muodostuu samanlaiset raidat. Loin loimen koulussa ja rupesin rakentamaan sitä puille.

Viimeisenä iltana ennen kudonnan alkamista katselin aiemmin maalaamiani loimen ja kudoksen kuvia ja kirjoitin paperille kudontasuunnitelman. Siinä päätin millä väreillä, missä järjestyksessä ja kuinka leveitä raitoja kutoisin. Koulussa aloin toteuttaa suunnitelmaani. Alkuun tuli pieni pätkä vaaleanruskeaa, että langat tasoittuisivat. Kun kudos näytti tasaiselta, aloin varsinaisen työn teon. Kyselin jo välillä, voisinko valmistua purkuartesaaniksi, kun tuntui, että kudoin 5 senttiä, purin kolme, kudoin 3, purin 4...

Mutta lopulta työ tuli valmiiksi!!

1.
Loimet melkein valmiit. Jokainen lanka on pujotettu omasta niidensilmästään ja pirranraostaan.

2.
Langat pirrassa.

3.
Alkusolmut ja tasoituslanka, jotta loimen saa suoraan.

4.
Ensimmäiset raidat kudottu ja muistaakseni tässä vaiheessa huomasin lähteneeni kutomaan väärästä päästä kudontasuunnitelmaa eli keskeltä kohti reunaa. Viinipunainen piti purkaa pois... 
Ei ollut ihan kiva homma...

5.
Sidonta on mielestäni kaunis, vaikka onkin yleisin eli palttina.

6.
Tässä olenkin sitten purkanut virheen ja kutonut jo uutta. Tytär oli koulun tapahtumassa mukana ja teki mulle valmiiksi lankapötkylöitä, joilla on joku oikeakin nimi. 
Kuvassa kaikki värit pötkylöillä ja sukkula.

7.
Nyt onkin työ jo sen verran pitkä, että näkyy jo vähän, miltä se alkaa näyttää. Kuvailin näitä aina koulun jälkeen, kun muut oli lähteneet. 
Pitäisvät mua muuten hulluna. (tietäspä vaan, kuin oikeessa ovat.. Hysss.)

8.
Nythän onkin työtä jo tukin ympärilläkin. Hyvä siitä tulee. 
(Ainakin niin toivoin koko ajan.) 

9.
Tässä se sitten pötköttää koulun ompeluluokan pöydällä koko komeassa pituudessaan. (yli kaksi metriä) Ja virheet korjattuina. 
(ne, jotka pystyi. 
Yksi jäi, muttei kerrota kellekään.)
Keskikohta on tuolla puolessa välissä (hih hih, kello on jo liikaa..) , musta on keskimmäinen, viininpunaiset molemmin puolin.

10.
Tuli aika jouluisen värinen, mutta sopii lahjan saajalle. Oli kuulema tyytyväinen lahjaansa. 
Ja toivottovasti yllättynyt.  
Hapsut on kierretyt.

11.
Opettajan kanssa työtä arvioidessa mä sanoin olevani tyytyväinen värivalintoihin, kuviointiin ja kokonaisuuteen. Opettaja kehui työtä hyvä-ja tasalaatuiseksi. 
Olin ainoa meidän ryhmästä, joka suunnitteli villaisen kudontatyön itse, muut etsivät lehdistä valmiit mallit. En nyt tarkoittanut itsekehuna, totesin vaan... 
Tässä viimeisessä kuvassa näkyy yksi mun moka, jonka tein kangaspuista oton jälkeen ja se harmittaa vietävästi. Oma numeroni kokonaisuudelle on 9+
Vähemmän purkamista ja muita mokia seuraavaan työhön.

Parasta koko työnteossa oli, kun joka vaiheessa työtä suunnitellessa ja toteuttaessa oli rakas sisko mielessä. Sai toteuttaa toiselle yllätyksen, jota ei odottanut eikä ollut pyytänyt.
Sai käyttää luovuuttaan ja taitojaan tehdäkseen jonkun ihmisen elämän joistain päivistä helpompia ja mukavampia. 

Tällä tarkoitan sitä, kun sain kolmetoista vuotta sitten tädiltäni villatakin. Elämäni oli hyvin vaikeaa ja synkkää silloin. 
Jos oli kurjaa, puin villatakin ylleni ja tuntui kuin saisin voimahalauksen läheiseltä. 
Jännittävissä tilanteissa se rauhoitti ja antoi uskallusta. Nimitin takin Hyvän Onnen Villatakiksi. 
Viimeksi se oli päälläni, kun menin PJ-kurssille ja jännitin. Ja kun olin haastattelussa syksyllä opiskeluja varten. 


Toivon siskoni tietävän, miten suurella rakkaudella tein shaalia ja tuntevan sen tunteen lämmön kietoessaan shaalin ympärilleen.
Sinulle ♡

Next

Seuraavan koulutyön suunnittelua. Arvaapas mikä tuote on valmistumassa. Jokaisella kuvassa näkyvällä kuviolla on minulle joku merkitys. Avaan niitä hieman työn valmistuttua.

Ulkoa tupsahti tupaan pari punaposkista ja savunhajuista poikaa. Olivat pihalla polttamassa purettua puutavaraa. Olipa hyvä, että keksin eilen pojille mielekästä ulkopuuhaa. Pojat viihtyy ja romuläjä pihassa kutistuu...

  

Lisäsin vielä akryyleilla maalattuna tuon paremman version. 
Siitä näkyy tulevat värit.

Jotain pientä...

Pari päivää meni perseelleen koulun ja itseni kannalta.

Kävin keskussairaalassa lääkärillä ja kerroin nivelkivuistani. Sain lääkkeitä, joita ehdotin lääkärille. Kortisonia ja solunsalpaajaa.

No, hoitaja neuvoi, kuinka pistän lääkkeen itseeni. Se meni ihmeen hyvin ensikertalaiseksi itseni piikittäjäksi. Ote mahanahasta ja parin sentin mittainen pieni neula ihon läpi, ruuttaus, odotus ja neula ulos. Siinä. Eikä edes kädet tärisseet. Pieni "syväänhengitysrentoutus" piti kyllä tehdä ennen piikitystä. Ja kokeilla, meneekö nahasta läpi vaan painamalla. Mutta kyllä pikkuinen tuikkaus oli parempi tyyli.

No siinähän meni opiskelupäivä mukavasti, kun kouluruokailun aikoihin oli lääkärin aika tunnin ajomatkan päässä kotoa vastakkaiseen suuntaan kuin kouluni on. Ja sinnekin on kotoa tunnin matka.

Muutama tunti piikin ottamisen jälkeen alkoi se pahin juttu; järkyttävä oksetus! Otin sitten foolihappoa ja pahoinvoinnin estolääkitystä ja menin nukkumaan päiväunia. Sängyssä vietin melkeinpä vuorokauden putkeen. Välillä yritin syödä jotain pientä ja otin lisää estolääkkeitä. Ei kyllä helpottanut oloa lainkaan.

Vajaa vuosi sitten lopetin tablettina lääkkeen, kun olo oli aina niin syvältä lääkkeen jälkeen. Myös hiukset ohenivat puoleen. Saa nähdä lähteekö loputkin. Harmi, jos vielä ohenee. Mulla on ollut aina ennen 'pullapitkoletti'-hiukset ja keväällä tulee 8 vuotta siitä, kun leikkasin hiukset ihan lyhyeksi. Siitä asti olen niitä kasvattanut, hoitoleikkauksia tietysti välillä tehty. Yltävät nyt takapuoleen.

Tänään on sitten ollut hyvä päivä! Heräsin suht ajoissa ja kun mies lähti salille, aloin askarrella. Ostin niitä ruusuja hiuksiin ja innostuin, kun näin nukkisryhmässä minihattuja. Päätin tehdä itselleni hattupinnin hiuksiin. Se onnistui mielestäni mukavasti. Tarvikkeina oli 5mm leveää olkihattunauhaa, mini kangasruusuja ja liimaa. Hiukan tietysti myös kärsivällisyyttä... Kuvissa hattu tarvikkeineen ja hattu tyttären kutreilla.

Olisi mukava lukea kommenttia, jos täällä joku käy lukemassa.
Vaikka vaan :-)  tai :-(  tai  :-\ nimettömänä, että tietäisin, kirjoitanko vain itselleni, vai lukeeko näitä joku.

Toivottavasti huominen on vähintään yhtä hyvä päivä kuin tämä! Heippa! :-)

Eilen ja tänään

Eilen taistelin mattoloimen kanssa. Ostin kangaspuut, joihin piti olla luotu mattoloimea valmiiksi vaikka ja kuinka. Totuus oli, että loimea on, mutta hirveässä sotkussa. Nyt olen saanut langat melko hyvin selviksi ja pujoteltua tiuhtaan, kun sekin oli purkautunut suurelta osin ja noin puolet langoista on niisitty. Toivottavasti saan loput huomenna niisittyä ja kaikki pisteltyä pirtaan. Sitten vaan solmut ja kutomaan... Onneksi oli kaksi itseopiskelupäivää, joista osan käytin nukkumiseen ja osan setvimiseen. :-)

Tänään oltiin lasten kanssa reippaita ja lähdettiin tunnin matkan päähän kaupunkiin shoppailemaan ja uimaan.  Mun ja nuoremman tytön ostokset oli parit trikoot ja korvikset tytölle, mulle pinnejä, joissa on kangaskukkia. Ostin viikolla pari paitaa ja parit housut alesta ja ajattelin, että voisin yrittää näyttää aikuiselta koulussa. On vähän noloa opiskella artesaaniksi ja näyttää seinästä reväistyltä, vaikken vaatetusta opiskelekaan. ;-) Tiistaina siis uudet rytkyt niskaan, hiusten harjaus (yltävät peppuun) ja pari kukkapinniä. Parempi? Aiemmin siis fleecehousut, t-paita ja tukka ehkä harjattu...

Lapsilla riitti virtaa uimassa, onneksi uintiaika loppui ja päästiin lähtemään kotiin. Vanhempi tytär shoppaili sillä aikaa vaatteita itselleen joululahjarahoillaan. Useampi paita ja parit farkut sekä alusvaatteita oli ostanut. Hyvä, että sai mieleisiä.

Nyt nukkumaan, että pääsee ihmisten aikoihin ylöskin, kun tiistaina on herätys taas kuudelta. Täytyy siis "vähän" aikaistaa heräämistä lomailun jälkeen... Öitä, ihmiset!


P.S. 
Lisäsin pojan ottaman kuvan tyttären mulle tekemästä kampauksesta.

Uusi vuosi ja PJ-kurssi

En olekaan ollut niin innokas bloggaaja, kuin kuvittelin olevani blogia luodessani. Otetaanpa vuoden aluksi uusi lähtö ja kokeillaan miltä nyt maistuu.

Välipäivinä olin partiojohtaja-kurssilla 27.-30.12. Meitä oli 25 kurssilaista ja jännitin aivan sairaasti sinne menoa. Yöllä heräilin ja perillä kädet tärisi. Osasin odottaa, että muut on mua nuorempia, paljonkin. Ja olihan ne, keski-ikä varmaan 19. Kouluttajatkin alle 25. Ja mä siis lähenen neljääkymppiä, pyöreät vietetään ensi vuonna.

Alkuun vietettiin päivää ulkona vartioittain trangiaruokaa tehden, sitten oli parin tunnin vaellus rastien kautta yöpymispaikalle. Mä kyllä pääsin näppärästi autolla johtuen fyysisistä rajoitteista. (Mies ehdotti syyksi johtavaa asemaa...) Perillä oli laavujen pystytys märälle sammalelle jatkuvassa pienessä vesisateessa. Tämän jälkeen oli aika taas panostaa ruokaan trangioita ja nuotiota hyväksi käyttäen. Parin tunnin palelemisen, sateen ja savussa pyörimisen jälkeen kaikki olivat saaneet syödyksi enemmän tai vähemmän kypsää ruokaa.

Joskus yhdeksän jälkeen istahdettiin penkeille ja laavun reunalle iltanuotiolle ja käytiin läpi rasteilla olleita tehtäviä. Myös muutama leikki leikittiin lämmittelyksi. Toipilaat (joita ilmaantui muutama) ja minä lähdettiin sisälle nukkumaan puolen yön hujakoilla, kun muut alkoivat iltapalalle. Kouluttajat nukkuivat puisessa kiintolaavussa aukipuoli järvelle päin, josta tuuli ja sade kasteli laavun sisäpuolta. Ettei nekään ihan kuivina selvinneet. ;)

Me sisällä nukkujat säädettiin patterit 17 asteesta 23 asteeseen ja käytiin nukkumaan mukavuuksien keskelle. Joskus on hyötyä siitä, että on ikää ja fyysisiä rajoitteita. :-)

Yritän lisätä kuvia myöhemmin, kun apujoukot (mies) meni nukkumaan.

Tarina jatkuu toisella kertaa...