Unohtui...

Unohtu ihan, et auton myynti-ilmotuksessa luki kahdet renkaat. Aattelin, et ne on kontissa. Eihän sitä kannata tarkistaa...
No ei ollu!! Perhana! Ne on nyt Vantaalla auton myyjän pihassa, josta joku mun sukulainen hakee ne joskus. VMP.

Veli etelän auringossa, iskä Porissa hommissa pari viikkoa ja siskon mieheltä ei kannata edes kysyä. On se sen verran m*lkk* ihmiseks. Toivotaan, ettei tuu pakkasia ennen seuraavaa Hesan reissua. Ohjelmassa kuukauden kuluttua, kun on naperoiden synttärijuhlia. Voihan elämä...

Meen ottaa iltalääkkeet ja sit pehkuihin. Öitä!!

VMP:n jatko

Nonniin... Kotiin päästiin, mutkien kautta.

Heräiltiin aamusella. Veli lapsineen lähti siskomme ja hänen lastensa kanssa hoploppailemaan. Me tyttären kanssa syötiin aamupala ja pakattiin kamamme. Matkalla eilen ostetulle ajoneuvolle muistin uuen läppärin, joka jäi veljen luo. Kaarrettii autolla rapun etee ja kotiin palannu veljeni toi läppärin.

Ajeltii isäni naisystävän nurkille, tyhjennettii autot parkkikselle. Sisällä autoissa vaan kolme kassillista koirien leluja, ruokia ja tarvikkeita, kolme koria pehmusteineen, läppäri laatikossaan, tyttären koululaukku, viikonlopun vaate-yms laukku, mun käsilaukku ja minikokoinen matkalaukku, kapea tiskikone, 50" taulutv, katollinen kissanvessa täynnä kissanruokaa ja muutama muu tarpeellinen tavara. Ja nämä tilavat kuljettimet ovat Volkswagen Polo ja Opel Corsa... Varsin tilavia autoja molemmat.

Isäni tuli auttamaan telkkarin siirtämisessä. Sehän mahtui hienosti, kun käännettiin se takakenoon ja poikittain kontin oikeasta takanurkasta kuskin taakse vasempaan nurkkaan. Kaikki loput romut kyytiin sinne sun tänne ympäri takatilaa. Yllättäen tiskikone ei mahtunu mukaan.

 Koiruudet tyttären sylissä lähdettiin ajelemaan Kehä ykköstä, kun äitini soitti. Ystävänsä puhelimeen ei ollut saanut yhteyttä pariin päivään ja mun piti käyä kattomassa, et onko kaikki kunnossa. Mä en oo ajellu Hesassa ja häivyin kaupungista 16-vuotiaana. Oon siis täysi ummikko siellä.
Lumian loistonavi neuvoi mut isommalta tieltä johonkin superkapealle ykssuuntaselle kadulle, jossa toisella puolella oli kallio ja toisella autoja parkissa. Ihme, ettei osuttu mihkään. Pikku ajelun jälkeen oltiin taas samalla isolla tiellä. VMP. Uusi yritys ja nyt pysyttiin oikealla, isommalla tiellä. Paikka löytyi ja tätsyllä kaikki ok, känny vaan tippunut ja sim-kortti perseellään.

Kotia kohti Lahen motaria pitkin, pikku pysähdys Karistossa evästä hakemassa. Auto toimi hienosti. Kun matkaa oli takana kolmisen tuntia, tultiin kirkolle. Pirautus pojalle, et tulee hakee telkkarinsa. Auto sammuksiin. Kaikki kamat pihalle. Telkkari sisälle, samoin kissanvessa ja jotain. Loput kamat takas autoon. Missä kake? No se OLI mun käsilaukussa semmosessa pussissa... Mut ei oo enää. Eikä missään muuallakaan. Poika ja miniäkokelas kotiinsa ja me kotiin.

 Joopa. Auto ei käynnisty. Ei viiennelläkää yrittämällä. Mies vinkkaa puhelimes, et mäkilähtö. Pikku mäki kohti pyykkitelinetta kerrostalon pihassa. No ei lähe. Siinä sit kökitään melkein nokka kiinni telineessä. Viistoista tai kakskyt v*tun minuuttii aina välillä kokeillen käynnistää. Taas viien minsan tauko ja nyt läks. Äkkiä kotiin. Onneks ei halunnu pitää enempää taukoo.

Siinä se päivä menikin mukavasti matkustellessa ja migreenissä. Illemmalla poika soittaa ja kysyy, voiko tulla kattomaan koiria. Siinä ne kuitenkin istuu keittiössä kattomassa, kun mies tekee jotain uuella koneella. Eipä siinä mitään. Kakekin löyty tyttären laukusta. Lähtevät kotiinsa ja kohta soi puhelin. Oliks tän virtajohto jossain?! Mistä mä tietäsin!! VMP!! Varmaan jäi Hesaan. Onnee vaan sen veen telkkarin kanssa.

Mä en haluu autoilla koskaan enää... Paitsi, et joka arkipäivä on pakko ajaa harjotteluun tai kouluun. Enkä olla tavarakuski. Tai yhtään mitään.

Minä juon nyt teetä. Hunajalla.

VMP

Tositarina tältä viikonlopulta. Tytär haluaa ja tarvitsee koiran. Äiti löytää netistä kaksi ihanaa, pientä, uutta kotia etsivää. Ajetaan perjantai-iltana kotoa Lahden kautta Helsinkiin lähes kolme tuntia jättäen Lahteen peililipasto jälkikasvulle. Tullaan veljen perheen luo. Pakataan kahden selkävaivaisen kantamana nelioviseen vanhaan paskaan volkkariin tiskikone ja iso taulutv pojalle vietäväksi kotikylille melkein kolmen tunnin matkan päähän isolta kirkolta. Lauantaiaamuna ajetaan alle viiden kilsan päähän äidin isän luo. Matkan loppupäässä tuntuu jotain ja ohjaus muuttuu raskaaksi. Perillä avataan konepelti. Hihna mennyt. Se joka vaihdettiin viikolla muiden osien lisäksi, sen jälkeen, kun auto kyrvähti viime sunnuntaina. Haetaan koirat isän autolla. Ostetaan hihna. Vaihdetaan paikalleen. Käynnistetään auto. Vittu. Joku veen osa lentää pihalle. Se, jossa hihna oli kiinni. Otetaan tavarat. Iskä heittää tyttärensä ja tyttären tyttärensä poikansa luo. Illalla tajutaan, että paketissa oleva uusi läppäri jäi takakonttiin. Haetaan se. Soitto miehelle. Uusi auto löytynyt. Soitto äidille, lainaa rahaa. Auton hakuun siltä seisomalta vanhan paskan luota. Ajokortti käsilaukussa veljen kotona. Poliisin rouva myymässä, mies tarkka. Veljellä kortti mukana. Veli onnellinen corsan uusi omistaja. Huomenna uusi yritys päästä kotiin autolla, joka joskus haluaa pitää lepotauon viidentoista minuutin ajon jälkeen, joskus ei.


Myydään pikkuvikainen auto, 40 eurolla dieseliä tankissa, kontissa tiskikone ja takapenkillä näyttövikainen plasmatv. Ja uusi laturinhihna odottaa konepellin alla. Jossain päin Helsinkiä. Tarjousten mukaan. VMP!
Terveiset täältä veljen sohvalta!