Kesää

Ulkona on ollut ihanat ilmat ja niistä on nautittu uimalla joka päivä vähintään kerran. Meillä ei ole järvi ihan rannassa, niinkuin yhdellä sukulaisella on tapana sanoa, mutta muutaman minuutin automatkan päässä kumminkin. Jopa minä, perheen arkajalka vedenlämpöjen suhteen, heitin talviturkin viime viikolla.

Lisäksi tempaisin ostamalla itselleni "kelluvan tuolin", jolla ajattelin kellua ja lukea, kun lapset uivat. No ei sekään sitten mennyt ihan putkeen, kun se onkin iso rengas, jossa on pieni selkänoja. Eli takapuoli on kokoajan kylmässä vedessä, eikä selkänoja tue selkää lainkaan, enkä uskalla vaihtaa asentoa siinä, etten kellahda kylmään veteen. Ja siis vesi on kylmää, jos haluaisi vain kellutella, ei uida. Ensi kokeilulla sain selkäni entistä kipeämmäksi. Seuraavaksi taidan kokeilla lasten kumivenettä, jos se olisi vähän parempi mun tarkoituksiin. Mukaan kirja ja juotavaa, narulla rannassa kiinni.

Niin sanotussa puutarhassa (kulahtaneita länttejä koirien ja hevosen jäljiltä täynnä oleva nurmikko ja läpitunkematon nokkospuseikko siellä, missä pitäisi olla kasvimaa) on kasvu ollut hienoa. Nokkosten lisäksi myös oregano ja ruohosipuli tuottavat satoa. Kurkut ja kesäkurpitsat sekä tomaatit ovat kasvattaneet lehteä hienosti. Toivottavasti alkavat jossain vaiheessa kukkiakin. Raparperiä on käytetty, mutta sitä ei puskista juuri huomaa.

Vuosi sitten sain kaverilta perennan taimia pihaani. Mies tekaisi niille vanhoista rungoista kukkapenkin. Nyt ne kukkivat ensimmäistä kertaa kunnolla. Myös sinkkiämpärissä kukkii yllättäen viime vuonna istutettu yksivuotinen kasvi, jota en ole edes kastellut, kun en tiennyt, että on oikea kukka eikä rikkaruoho. Olikohan se muurikello.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme raportin helteisestä Keski-Suomesta. Kuvissa siis näitä viljelyn tuloksia.

Laatuaikaa kahdestaan

Lähdettiinpä torstaina miehen kanssa viettämään laatuaikaa ihan kahdestaan eli viemään uutta, kokonaista huussia äidin kesäpaikkaan torstai-iltana vuokratulla kuorma-autolla parin sadan kilsan päähän. Matkalla juttelimme ja tunnelma oli hyvä. Melkoinen ruuhka oli etelästä pohjoista kohti. Onneksi meidän suuntamme oli vastakkainen.

Viitisen kilometriä ennen perilläoloa auton toinen eturengas puhkesi. Onneksi pienen matkan päässä oli maatila, jonne rompsotimme tyhjällä kumilla. Jos rengas olisi puhjennut aiemmin tai myöhemmin, olisimme olleet pahassa lirissä. Nyt isännältä löytyi kaikki mahdolliset koneet ja työkalut avuksi. Tunnin miehet siinä väänsi ja huhki, mutta pultit vaan pyöri tyhjää, eikä auennut. Soitto auton omistajalle ja selvisi, että jommankumman puolen pultit aukeavat väärään suuntaan kiertämällä. No tietysti ne pultit, mitä oli yritetty irrottaa. Nyt renkaanvaihto alkoi sujua. Yleisönä oli koko operaation ajan minä, emäntä ja heidän neljä poikaansa. Mitäpä sitä ihminen muuta haluaisi kesäiltana yhdeksän jälkeen tehdä, kuin taistella tuntemattomien ihmisten auton kanssa.

Oli tarkoitus Juhannusaattoaamuna muutaman miehen voimin ujuttaa huussi lavalta luiskaa pitkin paikoilleen harkkojen päälle. Onneksi autonrengas puhkesi, sillä isännällä oli traktoriinsa kiinnitettävissä olevat trukkipiikit. Päätettiin porukalla lähteä heti nostamaan huussi paikoilleen. Ajettiin karavaanina hämärää mökkitietä kuorma-auto edellä, perässä traktori ja henkilöauto. Miehet puuhasivat huussin kanssa, minä keitin kahvia ja järjestelin iltapalaa pöytään, pojat olivat nosto-operaation yleisönä.

Pienellä työnteolla saatiin huussi sijoilleen. Pidin pikaisen taloesittelyn lyhdyn valossa, koska vieraat eivät olleet koskaan talossa poikenneet. Lopuksi istuimme yhdessä iltapalalle öljylampun hämyyn. Vieraat lähtivät puolen yön jälkeen kotiin ja mekin menimme nukkumaan. Olipas mukava perhe! Täytyy poiketa joskus mökkimatkalla lasten kanssa, kun on samanikäisiä viikareita.

Juhannusaattoaamuna mies heräsi varhain ja teki viimeistelytöitä, jotta vessa olisi käyttökunnossa. Minäkin vähän avustin ja sain selkäni jumiin (pari päivää mennyt särkylääkkeiden kanssa sängyn pohjalla). Puolilta päivin lukittiin talo ja lähdettiin  kotia kohti Juhannuksen viettoon. Tiet olivat lähes tyhjiä ja perille päästiin ilman uusia rengasrikkoja.

Tähän loppuun muutama kuva meidän suvun kesäisestä piilopaikasta. Ikää talolle tuli tänä kesänä 60-vuotta. Ja tietysti uudesta huussista!

Kuvia kukkakedosta

Juhannuspäivän iloksi kuvia kesäisestä Suomesta.

Midsummer night

Railakasta juhannusta!

Ajatuksia imetyksestä

Moro!
Olen lasten kanssa rannalla. Nyt on hoidettu velvollisuudet; yhden hammaslääkäri, toisen verikoe ja kolmannen kouluunmenotarkastus.
Sitten asiaan. Eilen luin yhtä blogia, jossa oli montakin asiaa, jotka mua ärsytti. Siellä oli julkisessa tilassa imetyksestä mielipide. Mä ymmärsin, että ihminen oli itse estoinen, eikä halunnut imettää yleisessä paikassa. Mutta hän ei pitänyt ajatuksesta, että muutkaan imettäisivät julkisesti.
Mä jouduin ensimmäisen lapsen kanssa omituisiin tilanteisiin. Ensimmäinen junamatka Lahdesta Helsinkiin meni mukavasti jutellen lähes tyhjässä vaunussa (3 ihmistä), kunnes vauva heräsi ja oli nälkäinen. Käytävän toisella puolella ikkunan vieressä istuva vanhempi nainen tokaisi, ettethän sä sitä täällä aio ruokkia. Arvaappa toisen kerran. Viisi viikkoa ennenaikaisena syntynyt poika, joka painoi syntyessään 2560g, ikää pari viikkoa. No en tietenkään! Enää tunnin matka mummolaan. Poika paidan alle syömään ja entinen juttukumppani ei puhua pukahtanut loppumatkasta.
Ex-anoppilassa appi ei ex-miehen mukaan halunnut mun imettävän alakerrassa. Istuin sitten aina lähes koko vierailun ajan yksin yläkerrassa imettämässä... Sitten, kun lapsia oli useampia, tämän miehen kanssa yhteensä viisi, päätin imettää keittiössä anopin seurassa. Joskus jopa olohuoneessa, kun appi katsoi telkkaria. Koskaan ei kumpikaan heistä ääneen paheksunut asiaa. Tapanani oli ns. sujauttaa lapsi paidan alle, ei levitellä rintojani näkyviin.
Olen ollut ruokaostoksilla ainakin viiden lapsen kanssa niin, että nuorimmainen on samalla rinnalla. Vauva käsivarrelle  ja rinnalle, toisella kädellä työntelee kärryjä ja kerää ruokia. Pakko toimia tilanteen mukaan. Olen myös imettänyt nuorimmaista kirkossa ristiäisissä, kun ei rauhoittunut kummin syliin, vaikka oli juuri kotona syötetty. Mietin omiani, kun tajusin papin puhuvan mulle. Kaikki sukulaisetkin tuijotti. Pappi toisti, että saisiko sen vauvan välillä kastemaljalle kastettavaksi. Okei, jos nyt hetkeksi.
Myös ravintoloissa olen imettänyt, kun ei muuten olisi saatu miehen kanssa "kahdenkeskistä aikaa", kun vauvan täytyi olla mukana. Muut pärjäsivät lapsenvahdin kanssa. Yksi lapsista oli myös K16 leffassa kanssani muutaman kerran vauvana. Muutama äänetön vauvanlelu mukaan ja vauva nukahti rinnalle, kun uniaika tuli. Kovaäänisimmissä kohtauksissa peitin vauvan korvan, toinenhan oli mahaani vasten.
Olisi ollut melko vaikeaa elää normaalielämää, jos vaan kotona tai jossain haisevassa vessassa olisin voinut imettää. Mulla kun niitä lapsia on seitsemän.
Mun mielestä vauvan on saatava maitoa silloin kun haluaa ja mahdollisuus siihen on. Jokainen tietysti valitkoon, haluavatko "julkisesti" imettää, mutta eihän sieltä tavallisen paidan alta mitään näy, kun vauva vielä peittää näkyvyyttä.
Mielipiteitä ja keskustelua aiheesta, kiitos!

Leiri ja synttärit

Lastenleiri meni kivasti. Oli mukava, vilkas lapsi, jonka omana aikuisena pyörin mukana ohjelmissa. Syötiin, askarreltiin, leikittiin, uitiin ja saunottiin. Nukkua sain kerrossängyn alasängyssä kahdella patjalla. Patjat oli lapsille tarkoitettuja, aika ohuita ja sängytkin varmaan 180 cm pitkiä. Onneksi olen vajaamittainen, niin mahduin hyvin nukkumaan.

Kotona kissanpennut on kasvaneet kovasti ja silmät on jo auki. Kasvimaallakin tomaatintaimet ovat rehevöityneet ja kurkun ja kesäkurpitsan taimet lähteneet hyvään kasvuun.

Nuorempi tytär täytti perjantaina 9-vuotta. Isoveli oli leiponut täytekakun mun leireillessä. Täti, mummi ja kaksi serkkua tuli juhlimaan synttäreitä ja hakemaan yhtä serkkutyttöä kotiin. Vanhin poika ja miniäkokelas lähtivät myös tänään. Kotona on enää omat neljä poikaa ja kaksi tyttöä... Hiljaista.

Kilpailun voittaja ja oikea vastaus

Kilpailuun tuli hyviä arvauksia, mutta täysin oikeaa ei löytynyt. En ole vielä niin hyvä askartelija, että osaisin mansikat, kukat tai tomaatit minikoossa tehdä, ehkä joskus. Eijan arvaukset mullasta ja istutettavasta katsoin siten lähimmäksi oikeaa. Minähän olen tämän blogin diktaattori, joten tuomiosta saa kyllä valittaa, mutta se ei muutu. :-) 
Eija, lähetä osoitteesi mulle -kuurankukka- @ windowslive.com, muista poistaa ylimääräiset välit.
Näistä alla olevista tarvikkeista muodostui viljelylaatikko puutarhaan ja siihen porkkanoita. Sinisestä routaeristeestä tuli kasvualusta, johon tein reikiä porkkanoille pensselin varrella. Ja mullaksi liimasin kahvia. Porkkanat paistoin oranssista Fimosta ja liimasin ristipistolankanaatit lopuksi. Bilteman tikuista tuli laatikon pohja ja lautareunat on jätskitikkuja.
Tämä ei ole kuitenkaan Eijan yllätys, vaan sen askartelen viikonloppuna, kun palaan leiriltä.

Tänään täytyy vielä pakata leiriä varten. Jännittää melkoisesti, koska menen huomenna lasten leirille henkilökohtaiseksi avustajaksi. En ole semmoista ennen tehnyt, mutta toivottavasti leiristä tulee meille molemmille mukava kokemus.
Aurinkoista loppuviikkoa ja uimakelejä!

Äidin kuuskymppiset

Vielä on aikaa arvailla mitä syntyy edellisen postauksen tarvikkeista. Muistakaa osallistua!

Onpa ollut hässäkkää, kun en ole tänne ehtinyt mitään kirjoittelemaan. Äidin 60-vuotisjuhlat meni niin hyvin kuin voi olettaa menevän mökillä ilman sähköä ja juoksevaa vettä kun vieraina oli kaikkea 7 kk-90 vuotta. Ja siis väkeä riitti, yhteensä meitä oli 52. Onneksi ollaan partiolaisia, niin saatiin kunnon kattiloita lainaksi lippukunnilta. Soppaa varten kuorittiin perunoita 15 kg, porkkanoita 4 kg ja keittojuureskuutioita lisättiin 5 kg. Onneksi oli mies ja pojat mukana, jotka hoitivat perunateatterin.

Tunnelma oli hyvä ja ilma loistava; aurinkoinen ja tuulinen. Ei liian paahtavaa kuumuutta eikä hyttysiä.

Onneksi sirpaleet tuo onnea, sillä kun kannoin alkoholittomia 'skumppia' ulos, hyttysverhot hiukan avitti liian korkeita laseja pääsemään epätasapainoon. Yksi lasi rikkoutui kiviportaisiin ja kymmenkunta kaatui tarjottimelle. Kolme lasia sain pöytiin asti, yhden vähän läikkyneenä. Äiti voivotteli, että nyt meni hyvät skumpat hukkaan, mutta huikkasin takaisin, että oli vaan holitonta siideriä. Äiti tokaisi, että sitten ei oo mitään väliä... Takaisin sisään menin kaatuneet lasit tarjottimella, kompuroin eteisessä ja loput lasit kilisi eteisen lattialle sirpaleiksi. Onnea on nyt toivottavasti riittävästi tulevaisuutta varten varastossa.

Hyviä puolia oli myös, etteivät suvun vanhimmat kupsahtaneet kesken bileiden, mitä vähän pelättiin, kun kohta 90 täyttävä äidin setä oli tullut Riihimäen korkeudelle Joensuusta asti ja 87-vuotias äidin täti haettiin kuntoutuksesta ruhje päässä ja niskatuella varustettuna maaliskuisen kaatumisen jäljiltä. Joukon ehdottomasti suloisin oli suvun juniori, tänään 7 kk täyttävä nuorimies.

Kahvitkin keitettiin kaasulla parikymmenen litran kattilassa, purut vaan sekaan. Vähän kun kahvi laskeutui, kauhottiin kattilasta termareihin ja tarjolle. Ihania juustokakkuja, Zaida- ja tiikerikakkua, shakkiruutukeksejä, pullaa.... Parasta juhlissa on syöminen. <3

Ihania, ahkeria sukulaisia tarjoutui tiskaajiksi, siskon kanssa ei olisi sitä ehditty tehdäkään. Ja mun mies hoiti taustahommat loistavasti, vedet kaivolta ja kuumaksi ja muu töiden organisointi; ruohonleikkuut, telttakatokset, pöydät yms. Pikkuveli hoiti isotädin kuljetukset ja vieraat asemalta juhliin. Kiitos myös sukuun naidulle siskolle, että tulit paikalle ja toit pienet ihanat!

Pääosa vieraista kotiutui alkuillasta, muutama jäi istumaan iltaa. Viimeiset vieraat lähtivät joskus puolen yön maissa. Äiti ja me tyttäret istuttiin nuotiolla, kun yö hiljeni ja tummui. Vähitellen alkoi yö taas valostua ja hullu käki aloitti loppumattoman kukkumisensa. Pikkuhiljaa heräilivät muutkin linnut uuteen päivään ja aloittivat aamukonserttinsa. Puoli neljältä lähdimme mekin nukkumaan.

Kuvissa "mökki", illanistuskelijat ja äitini kukka rinnassaan.

Nysväystä ja KILPAILU

Pari päivää mennyt nukkekoti swapin merkeissä askarrellen.
Kuvaan liittyvä kysymys kuuluukin: Mitä näistä tarvikkeista voi syntyä kuvassa olevilla välineillä? Lähimmäs oikeaa arvanneelle lähetän palkinnoksi minikokoisen yllätyksen.
Vastausaikaa 11.6. klo 22.00 asti.
Oikean vastauksen julkistan blogissa kuvan kera vastausajan päätyttyä ja julistan voittajan. Voittaja ottakoon sitten yhteyttä annettuun s-postiosoitteesseen osoitetietonsa antaakseen.
Nyt hoksottimet raksuttamaan.
Seuraavaksi ryhdyn leipuriksi ja leivon äidin kuuskymppisille parin litran sämpylä- ja pullataikinat. Moro ensi kertaan!

Se o loppu ny

Olipas monen päivän tauko.
Kuvailin kasvustoa pihalla kännyllä, täytyy kokeilla kuinka saan ne siirrettyä tänne. Kurkun siemenet ovat itäneet ja siellä on kasvanut jo komeat lehdet. Tomaatin taimet ovat vahvistuneet ulkona ja oreganosatoa voi alkaa korjata ja kuivattaa.
Syreeni on puhkeamassa kauniiseen kukintaan, norjanangervot jo pudottelevat terälehtiään. Kielot huumaavat tuoksullaan.

Tänään taas yksi lapsistani sai peruskoulun päätökseen. Syksyllä nuorimmainen aloittaa oman koulutaipaleensa. Sitten meillä on kolme ala-asteella, yksi yläasteella ja kolme ammattiopissa. Väki vähenee, mutta saavatpa lapset omat huoneet. Eikä siitä ole kuin hetki, kun ne kaikki oli pieniä.

Mullakin alkoi kahden kuukauden vapaus, työmaalle palaan heinäkuun viimeisellä viikolla. Ohjelmassa askartelua, ulkoilua, uimista, leirejä, mustikanpoimintaa, näpertelyä ja mitä ikinä vaan keksii. Varmasti ei aika ehdi tulla pitkäksi, kun omat ja lainalapset pyörii mukana. Nytkin katon alla majailee omia kuusi ja lainattuja kaksi, plus tietysti kaksi aikuista. Musta on mukavaa, kun isot pojat on kotona ja tyttöystävänkin voivat tuoda kotiin mukanaan.

Ihanaa, tuoksuvaa alkukesää kaikille!