Unohtui...

Unohtu ihan, et auton myynti-ilmotuksessa luki kahdet renkaat. Aattelin, et ne on kontissa. Eihän sitä kannata tarkistaa...
No ei ollu!! Perhana! Ne on nyt Vantaalla auton myyjän pihassa, josta joku mun sukulainen hakee ne joskus. VMP.

Veli etelän auringossa, iskä Porissa hommissa pari viikkoa ja siskon mieheltä ei kannata edes kysyä. On se sen verran m*lkk* ihmiseks. Toivotaan, ettei tuu pakkasia ennen seuraavaa Hesan reissua. Ohjelmassa kuukauden kuluttua, kun on naperoiden synttärijuhlia. Voihan elämä...

Meen ottaa iltalääkkeet ja sit pehkuihin. Öitä!!

VMP:n jatko

Nonniin... Kotiin päästiin, mutkien kautta.

Heräiltiin aamusella. Veli lapsineen lähti siskomme ja hänen lastensa kanssa hoploppailemaan. Me tyttären kanssa syötiin aamupala ja pakattiin kamamme. Matkalla eilen ostetulle ajoneuvolle muistin uuen läppärin, joka jäi veljen luo. Kaarrettii autolla rapun etee ja kotiin palannu veljeni toi läppärin.

Ajeltii isäni naisystävän nurkille, tyhjennettii autot parkkikselle. Sisällä autoissa vaan kolme kassillista koirien leluja, ruokia ja tarvikkeita, kolme koria pehmusteineen, läppäri laatikossaan, tyttären koululaukku, viikonlopun vaate-yms laukku, mun käsilaukku ja minikokoinen matkalaukku, kapea tiskikone, 50" taulutv, katollinen kissanvessa täynnä kissanruokaa ja muutama muu tarpeellinen tavara. Ja nämä tilavat kuljettimet ovat Volkswagen Polo ja Opel Corsa... Varsin tilavia autoja molemmat.

Isäni tuli auttamaan telkkarin siirtämisessä. Sehän mahtui hienosti, kun käännettiin se takakenoon ja poikittain kontin oikeasta takanurkasta kuskin taakse vasempaan nurkkaan. Kaikki loput romut kyytiin sinne sun tänne ympäri takatilaa. Yllättäen tiskikone ei mahtunu mukaan.

 Koiruudet tyttären sylissä lähdettiin ajelemaan Kehä ykköstä, kun äitini soitti. Ystävänsä puhelimeen ei ollut saanut yhteyttä pariin päivään ja mun piti käyä kattomassa, et onko kaikki kunnossa. Mä en oo ajellu Hesassa ja häivyin kaupungista 16-vuotiaana. Oon siis täysi ummikko siellä.
Lumian loistonavi neuvoi mut isommalta tieltä johonkin superkapealle ykssuuntaselle kadulle, jossa toisella puolella oli kallio ja toisella autoja parkissa. Ihme, ettei osuttu mihkään. Pikku ajelun jälkeen oltiin taas samalla isolla tiellä. VMP. Uusi yritys ja nyt pysyttiin oikealla, isommalla tiellä. Paikka löytyi ja tätsyllä kaikki ok, känny vaan tippunut ja sim-kortti perseellään.

Kotia kohti Lahen motaria pitkin, pikku pysähdys Karistossa evästä hakemassa. Auto toimi hienosti. Kun matkaa oli takana kolmisen tuntia, tultiin kirkolle. Pirautus pojalle, et tulee hakee telkkarinsa. Auto sammuksiin. Kaikki kamat pihalle. Telkkari sisälle, samoin kissanvessa ja jotain. Loput kamat takas autoon. Missä kake? No se OLI mun käsilaukussa semmosessa pussissa... Mut ei oo enää. Eikä missään muuallakaan. Poika ja miniäkokelas kotiinsa ja me kotiin.

 Joopa. Auto ei käynnisty. Ei viiennelläkää yrittämällä. Mies vinkkaa puhelimes, et mäkilähtö. Pikku mäki kohti pyykkitelinetta kerrostalon pihassa. No ei lähe. Siinä sit kökitään melkein nokka kiinni telineessä. Viistoista tai kakskyt v*tun minuuttii aina välillä kokeillen käynnistää. Taas viien minsan tauko ja nyt läks. Äkkiä kotiin. Onneks ei halunnu pitää enempää taukoo.

Siinä se päivä menikin mukavasti matkustellessa ja migreenissä. Illemmalla poika soittaa ja kysyy, voiko tulla kattomaan koiria. Siinä ne kuitenkin istuu keittiössä kattomassa, kun mies tekee jotain uuella koneella. Eipä siinä mitään. Kakekin löyty tyttären laukusta. Lähtevät kotiinsa ja kohta soi puhelin. Oliks tän virtajohto jossain?! Mistä mä tietäsin!! VMP!! Varmaan jäi Hesaan. Onnee vaan sen veen telkkarin kanssa.

Mä en haluu autoilla koskaan enää... Paitsi, et joka arkipäivä on pakko ajaa harjotteluun tai kouluun. Enkä olla tavarakuski. Tai yhtään mitään.

Minä juon nyt teetä. Hunajalla.

VMP

Tositarina tältä viikonlopulta. Tytär haluaa ja tarvitsee koiran. Äiti löytää netistä kaksi ihanaa, pientä, uutta kotia etsivää. Ajetaan perjantai-iltana kotoa Lahden kautta Helsinkiin lähes kolme tuntia jättäen Lahteen peililipasto jälkikasvulle. Tullaan veljen perheen luo. Pakataan kahden selkävaivaisen kantamana nelioviseen vanhaan paskaan volkkariin tiskikone ja iso taulutv pojalle vietäväksi kotikylille melkein kolmen tunnin matkan päähän isolta kirkolta. Lauantaiaamuna ajetaan alle viiden kilsan päähän äidin isän luo. Matkan loppupäässä tuntuu jotain ja ohjaus muuttuu raskaaksi. Perillä avataan konepelti. Hihna mennyt. Se joka vaihdettiin viikolla muiden osien lisäksi, sen jälkeen, kun auto kyrvähti viime sunnuntaina. Haetaan koirat isän autolla. Ostetaan hihna. Vaihdetaan paikalleen. Käynnistetään auto. Vittu. Joku veen osa lentää pihalle. Se, jossa hihna oli kiinni. Otetaan tavarat. Iskä heittää tyttärensä ja tyttären tyttärensä poikansa luo. Illalla tajutaan, että paketissa oleva uusi läppäri jäi takakonttiin. Haetaan se. Soitto miehelle. Uusi auto löytynyt. Soitto äidille, lainaa rahaa. Auton hakuun siltä seisomalta vanhan paskan luota. Ajokortti käsilaukussa veljen kotona. Poliisin rouva myymässä, mies tarkka. Veljellä kortti mukana. Veli onnellinen corsan uusi omistaja. Huomenna uusi yritys päästä kotiin autolla, joka joskus haluaa pitää lepotauon viidentoista minuutin ajon jälkeen, joskus ei.


Myydään pikkuvikainen auto, 40 eurolla dieseliä tankissa, kontissa tiskikone ja takapenkillä näyttövikainen plasmatv. Ja uusi laturinhihna odottaa konepellin alla. Jossain päin Helsinkiä. Tarjousten mukaan. VMP!
Terveiset täältä veljen sohvalta!

Kudontaa kangaspuilla

Keräsin tähän kuvia elämäni ensimmäisestä kangaspuilla toteutetusta työstä. Aiemmin julkaisin joitain kuvia alun työvaiheista. Liikaa en voinut paljastaa, koska shaali meni lahjaksi rakkaalle ihmiselle.

Suunnittelu lähti liikkeelle lempivärien kysymisestä tekstiviestillä. Kun ne oli tiedossa, menin koulun lankavarastoon etsimään mieleisiä sävyjä työtä ajatellen. Löysin yhdestä lankalaadusta oranssin, punaisen, viininpunaisen, vaaleanruskean, tummemman ruskean ja mustan. Lempivärit olivat punaiset, viininpunainen ♡ ja ruskeat. Vihreitä en halunnut enää lisätä väripalettiin, vaikka kyllä kokeilin niitäkin.

Kotona piirtelin kuvioita ruutuvihkoon ja mietin, miten langat kutoisin. Lopulta päädyin raidalliseen loimeen ja päätin kutoa raidoilla, jolloin muodostuisi erilaisia ruutuja. Mietin myös jonkun kivan kuviosidoksen käyttämistä, mutta se olisi ollut liikaa, kun värejä oli jo paljon.

Maalasin vesiväreillä loimisuunnitelman ja mittailin, kuinka leveä kustakin loimen raidasta tulisi. Laskin kuhunkin raitaan tarvittavan lankamäärän, eli esim. 20 lankaparia o.pun., 30 lankaparia v.rusk., 30 lankapari t.rusk.... Näin suunnittelin koko loimen symmetriseksi, eli reunoilta keskelle muodostuu samanlaiset raidat. Loin loimen koulussa ja rupesin rakentamaan sitä puille.

Viimeisenä iltana ennen kudonnan alkamista katselin aiemmin maalaamiani loimen ja kudoksen kuvia ja kirjoitin paperille kudontasuunnitelman. Siinä päätin millä väreillä, missä järjestyksessä ja kuinka leveitä raitoja kutoisin. Koulussa aloin toteuttaa suunnitelmaani. Alkuun tuli pieni pätkä vaaleanruskeaa, että langat tasoittuisivat. Kun kudos näytti tasaiselta, aloin varsinaisen työn teon. Kyselin jo välillä, voisinko valmistua purkuartesaaniksi, kun tuntui, että kudoin 5 senttiä, purin kolme, kudoin 3, purin 4...

Mutta lopulta työ tuli valmiiksi!!

1.
Loimet melkein valmiit. Jokainen lanka on pujotettu omasta niidensilmästään ja pirranraostaan.

2.
Langat pirrassa.

3.
Alkusolmut ja tasoituslanka, jotta loimen saa suoraan.

4.
Ensimmäiset raidat kudottu ja muistaakseni tässä vaiheessa huomasin lähteneeni kutomaan väärästä päästä kudontasuunnitelmaa eli keskeltä kohti reunaa. Viinipunainen piti purkaa pois... 
Ei ollut ihan kiva homma...

5.
Sidonta on mielestäni kaunis, vaikka onkin yleisin eli palttina.

6.
Tässä olenkin sitten purkanut virheen ja kutonut jo uutta. Tytär oli koulun tapahtumassa mukana ja teki mulle valmiiksi lankapötkylöitä, joilla on joku oikeakin nimi. 
Kuvassa kaikki värit pötkylöillä ja sukkula.

7.
Nyt onkin työ jo sen verran pitkä, että näkyy jo vähän, miltä se alkaa näyttää. Kuvailin näitä aina koulun jälkeen, kun muut oli lähteneet. 
Pitäisvät mua muuten hulluna. (tietäspä vaan, kuin oikeessa ovat.. Hysss.)

8.
Nythän onkin työtä jo tukin ympärilläkin. Hyvä siitä tulee. 
(Ainakin niin toivoin koko ajan.) 

9.
Tässä se sitten pötköttää koulun ompeluluokan pöydällä koko komeassa pituudessaan. (yli kaksi metriä) Ja virheet korjattuina. 
(ne, jotka pystyi. 
Yksi jäi, muttei kerrota kellekään.)
Keskikohta on tuolla puolessa välissä (hih hih, kello on jo liikaa..) , musta on keskimmäinen, viininpunaiset molemmin puolin.

10.
Tuli aika jouluisen värinen, mutta sopii lahjan saajalle. Oli kuulema tyytyväinen lahjaansa. 
Ja toivottovasti yllättynyt.  
Hapsut on kierretyt.

11.
Opettajan kanssa työtä arvioidessa mä sanoin olevani tyytyväinen värivalintoihin, kuviointiin ja kokonaisuuteen. Opettaja kehui työtä hyvä-ja tasalaatuiseksi. 
Olin ainoa meidän ryhmästä, joka suunnitteli villaisen kudontatyön itse, muut etsivät lehdistä valmiit mallit. En nyt tarkoittanut itsekehuna, totesin vaan... 
Tässä viimeisessä kuvassa näkyy yksi mun moka, jonka tein kangaspuista oton jälkeen ja se harmittaa vietävästi. Oma numeroni kokonaisuudelle on 9+
Vähemmän purkamista ja muita mokia seuraavaan työhön.

Parasta koko työnteossa oli, kun joka vaiheessa työtä suunnitellessa ja toteuttaessa oli rakas sisko mielessä. Sai toteuttaa toiselle yllätyksen, jota ei odottanut eikä ollut pyytänyt.
Sai käyttää luovuuttaan ja taitojaan tehdäkseen jonkun ihmisen elämän joistain päivistä helpompia ja mukavampia. 

Tällä tarkoitan sitä, kun sain kolmetoista vuotta sitten tädiltäni villatakin. Elämäni oli hyvin vaikeaa ja synkkää silloin. 
Jos oli kurjaa, puin villatakin ylleni ja tuntui kuin saisin voimahalauksen läheiseltä. 
Jännittävissä tilanteissa se rauhoitti ja antoi uskallusta. Nimitin takin Hyvän Onnen Villatakiksi. 
Viimeksi se oli päälläni, kun menin PJ-kurssille ja jännitin. Ja kun olin haastattelussa syksyllä opiskeluja varten. 


Toivon siskoni tietävän, miten suurella rakkaudella tein shaalia ja tuntevan sen tunteen lämmön kietoessaan shaalin ympärilleen.
Sinulle ♡

Next

Seuraavan koulutyön suunnittelua. Arvaapas mikä tuote on valmistumassa. Jokaisella kuvassa näkyvällä kuviolla on minulle joku merkitys. Avaan niitä hieman työn valmistuttua.

Ulkoa tupsahti tupaan pari punaposkista ja savunhajuista poikaa. Olivat pihalla polttamassa purettua puutavaraa. Olipa hyvä, että keksin eilen pojille mielekästä ulkopuuhaa. Pojat viihtyy ja romuläjä pihassa kutistuu...

  

Lisäsin vielä akryyleilla maalattuna tuon paremman version. 
Siitä näkyy tulevat värit.

Jotain pientä...

Pari päivää meni perseelleen koulun ja itseni kannalta.

Kävin keskussairaalassa lääkärillä ja kerroin nivelkivuistani. Sain lääkkeitä, joita ehdotin lääkärille. Kortisonia ja solunsalpaajaa.

No, hoitaja neuvoi, kuinka pistän lääkkeen itseeni. Se meni ihmeen hyvin ensikertalaiseksi itseni piikittäjäksi. Ote mahanahasta ja parin sentin mittainen pieni neula ihon läpi, ruuttaus, odotus ja neula ulos. Siinä. Eikä edes kädet tärisseet. Pieni "syväänhengitysrentoutus" piti kyllä tehdä ennen piikitystä. Ja kokeilla, meneekö nahasta läpi vaan painamalla. Mutta kyllä pikkuinen tuikkaus oli parempi tyyli.

No siinähän meni opiskelupäivä mukavasti, kun kouluruokailun aikoihin oli lääkärin aika tunnin ajomatkan päässä kotoa vastakkaiseen suuntaan kuin kouluni on. Ja sinnekin on kotoa tunnin matka.

Muutama tunti piikin ottamisen jälkeen alkoi se pahin juttu; järkyttävä oksetus! Otin sitten foolihappoa ja pahoinvoinnin estolääkitystä ja menin nukkumaan päiväunia. Sängyssä vietin melkeinpä vuorokauden putkeen. Välillä yritin syödä jotain pientä ja otin lisää estolääkkeitä. Ei kyllä helpottanut oloa lainkaan.

Vajaa vuosi sitten lopetin tablettina lääkkeen, kun olo oli aina niin syvältä lääkkeen jälkeen. Myös hiukset ohenivat puoleen. Saa nähdä lähteekö loputkin. Harmi, jos vielä ohenee. Mulla on ollut aina ennen 'pullapitkoletti'-hiukset ja keväällä tulee 8 vuotta siitä, kun leikkasin hiukset ihan lyhyeksi. Siitä asti olen niitä kasvattanut, hoitoleikkauksia tietysti välillä tehty. Yltävät nyt takapuoleen.

Tänään on sitten ollut hyvä päivä! Heräsin suht ajoissa ja kun mies lähti salille, aloin askarrella. Ostin niitä ruusuja hiuksiin ja innostuin, kun näin nukkisryhmässä minihattuja. Päätin tehdä itselleni hattupinnin hiuksiin. Se onnistui mielestäni mukavasti. Tarvikkeina oli 5mm leveää olkihattunauhaa, mini kangasruusuja ja liimaa. Hiukan tietysti myös kärsivällisyyttä... Kuvissa hattu tarvikkeineen ja hattu tyttären kutreilla.

Olisi mukava lukea kommenttia, jos täällä joku käy lukemassa.
Vaikka vaan :-)  tai :-(  tai  :-\ nimettömänä, että tietäisin, kirjoitanko vain itselleni, vai lukeeko näitä joku.

Toivottavasti huominen on vähintään yhtä hyvä päivä kuin tämä! Heippa! :-)

Eilen ja tänään

Eilen taistelin mattoloimen kanssa. Ostin kangaspuut, joihin piti olla luotu mattoloimea valmiiksi vaikka ja kuinka. Totuus oli, että loimea on, mutta hirveässä sotkussa. Nyt olen saanut langat melko hyvin selviksi ja pujoteltua tiuhtaan, kun sekin oli purkautunut suurelta osin ja noin puolet langoista on niisitty. Toivottavasti saan loput huomenna niisittyä ja kaikki pisteltyä pirtaan. Sitten vaan solmut ja kutomaan... Onneksi oli kaksi itseopiskelupäivää, joista osan käytin nukkumiseen ja osan setvimiseen. :-)

Tänään oltiin lasten kanssa reippaita ja lähdettiin tunnin matkan päähän kaupunkiin shoppailemaan ja uimaan.  Mun ja nuoremman tytön ostokset oli parit trikoot ja korvikset tytölle, mulle pinnejä, joissa on kangaskukkia. Ostin viikolla pari paitaa ja parit housut alesta ja ajattelin, että voisin yrittää näyttää aikuiselta koulussa. On vähän noloa opiskella artesaaniksi ja näyttää seinästä reväistyltä, vaikken vaatetusta opiskelekaan. ;-) Tiistaina siis uudet rytkyt niskaan, hiusten harjaus (yltävät peppuun) ja pari kukkapinniä. Parempi? Aiemmin siis fleecehousut, t-paita ja tukka ehkä harjattu...

Lapsilla riitti virtaa uimassa, onneksi uintiaika loppui ja päästiin lähtemään kotiin. Vanhempi tytär shoppaili sillä aikaa vaatteita itselleen joululahjarahoillaan. Useampi paita ja parit farkut sekä alusvaatteita oli ostanut. Hyvä, että sai mieleisiä.

Nyt nukkumaan, että pääsee ihmisten aikoihin ylöskin, kun tiistaina on herätys taas kuudelta. Täytyy siis "vähän" aikaistaa heräämistä lomailun jälkeen... Öitä, ihmiset!


P.S. 
Lisäsin pojan ottaman kuvan tyttären mulle tekemästä kampauksesta.

Uusi vuosi ja PJ-kurssi

En olekaan ollut niin innokas bloggaaja, kuin kuvittelin olevani blogia luodessani. Otetaanpa vuoden aluksi uusi lähtö ja kokeillaan miltä nyt maistuu.

Välipäivinä olin partiojohtaja-kurssilla 27.-30.12. Meitä oli 25 kurssilaista ja jännitin aivan sairaasti sinne menoa. Yöllä heräilin ja perillä kädet tärisi. Osasin odottaa, että muut on mua nuorempia, paljonkin. Ja olihan ne, keski-ikä varmaan 19. Kouluttajatkin alle 25. Ja mä siis lähenen neljääkymppiä, pyöreät vietetään ensi vuonna.

Alkuun vietettiin päivää ulkona vartioittain trangiaruokaa tehden, sitten oli parin tunnin vaellus rastien kautta yöpymispaikalle. Mä kyllä pääsin näppärästi autolla johtuen fyysisistä rajoitteista. (Mies ehdotti syyksi johtavaa asemaa...) Perillä oli laavujen pystytys märälle sammalelle jatkuvassa pienessä vesisateessa. Tämän jälkeen oli aika taas panostaa ruokaan trangioita ja nuotiota hyväksi käyttäen. Parin tunnin palelemisen, sateen ja savussa pyörimisen jälkeen kaikki olivat saaneet syödyksi enemmän tai vähemmän kypsää ruokaa.

Joskus yhdeksän jälkeen istahdettiin penkeille ja laavun reunalle iltanuotiolle ja käytiin läpi rasteilla olleita tehtäviä. Myös muutama leikki leikittiin lämmittelyksi. Toipilaat (joita ilmaantui muutama) ja minä lähdettiin sisälle nukkumaan puolen yön hujakoilla, kun muut alkoivat iltapalalle. Kouluttajat nukkuivat puisessa kiintolaavussa aukipuoli järvelle päin, josta tuuli ja sade kasteli laavun sisäpuolta. Ettei nekään ihan kuivina selvinneet. ;)

Me sisällä nukkujat säädettiin patterit 17 asteesta 23 asteeseen ja käytiin nukkumaan mukavuuksien keskelle. Joskus on hyötyä siitä, että on ikää ja fyysisiä rajoitteita. :-)

Yritän lisätä kuvia myöhemmin, kun apujoukot (mies) meni nukkumaan.

Tarina jatkuu toisella kertaa...