Suunnitelma

Vihdoin muistin ja ehdin tehdä kudontasuunnitelman. Eihän sillä vielä kiire ollut, huomenna saan loimet valmiiksi puihin ja alan kutoa. Ja kellohan on vasta puoli kaksitoista ja herätys aamulla kuudelta...

Viikonloppu meni kotona sählätessä ja hyytävän kylmässä kylätalossa pidetyllä kirpparilla. Kassa on miinuksella, kun pitihän lasten saada jotain ostaa... Paras oli musta 7-v. pojan ostama panosvyö. En tiedä, suunnitteliko käyttää kouluhousuissa vai vaan leikeissä. Kai se aamulla selviää. (Mun euron hintaisia hankintoja nukkekotiin ei lasketa. ;))

Mutta saatiin jotain tarpeettomia romuja pois meidän hyllyistä ja kun nyt ovat laatikoissa, on hyvä ruveta kartoittamaan opiskelukaupungin kirppistarjontaa. Josko veisin ne sinne myyntiin, kun omassa kylässä on niin vähän ostovoimaista väkeä.


Kuvissa;
1. kudontasuunnitelma,
2. loimen luomista luomapuissa,
3. valmis loimi letillä,
4. loimen jakaminen käärinpirtaan (6 lankaa sentillä eli raossa),
5. loimen niisiminen, eli jokaisen 480 loimilangan pujottanen yksi kerrallaan omaan niidensilmäänsä oikeassa järjestyksessä ja oikealle niisivarrelle,
6. loimilankojen pujotus pirtaan, jälleen yksi kerrallaan omaan rakoonsa.



Hyvää yötä!

Elämänkoulusta ammattikouluun

Nyt on tullut muutoksia meidän perheen elämään. Minä olen alkanut opiskella elämänkoulun lisäksi ammattiin.


Entiseen ammattiin valmistuin 1993, enkä ole sitä työtä tehnyt valmistumisvuoden jälkeen. Päätyönä oli vuosikausia pirttiviljely ja tulosten jatkojalostus yhteiskuntakelpoisiksi ihmisiksi. Nyt niistä on kolme maailmalla ja loput hyvällä mallilla kasvamassa, kaikki jo koulussakin.

Nytpä eteen sattui koulutusmahdollisuus alalle, joka tuntuu omalta. Vihdoin tiedän mikä minusta tulee isona. Homma on kädentaitojen opettelua monipuolisesti. Tässä näitä ensimmäisiä harjoituksia.

Kanttinauhan valmistaminen ja käyttö.

Jiirikulman ompeluharjoitus.

Patalappu taitoksin ommeltuna.

Tuloksia!

Reilun viikon ruokavalion muutosta kokeilleelle oli kiva ylläri käydä aamulla vaa'assa. -1,2 kiloa!!
Apuna on ollut kromi, joka helpottaa makeanhimoa. Viime viikonloppuna kyllä herkuttelin, mutta tänäänkin purjehdin tyynesti pulla- ja karkkihyllyjen ohi kaupassa. Huomenna on töissä pomon läksiäiset. Saa nähdä, mitä on tarjolla ja miten niistä selviän.
Toisaalta, omat herkut on niin hyviä; tänään oli eväänä raejuustoa, tomaattia ja paprikaa. Kahvin aikaan söin appelsiini-mansikka-mango-sokerijuurikaskuitu-rahkaseoksen. Ruuaksi possupihviä ja pottuja. Aamupalaksi oli jälkiuunipalaa voilla ja kinkulla entisen juuston sijaan. Illalla syön vielä hedelmiä tai rahkaa hedelmillä tai marjoilla.
Nyt on ihanaa käyttää luonnontuotteita, kun omenat ja luumut kypsyy tuttujen puissa ja kaupassa hedelmät ja vihannekset on edullisia. Välillä on ollut eväänä kanaa ja salaattia, porkkananpaloja, avomaankurkkua, omenaa, paprikaa, porkkanaraastetta.
Lauantaina syön kaikkea, mitä tekee mieli. Viime viikonloppuna söin omenapaistosta jäätelön kera, suklaata, lakuja, pullaa, join kolaa... Jo keskiviikkona tiesin, mitä haluan herkutella. Nyt en yhtään tiedä. Tekee mieli lähinnä hedelmiä ja rahkaa... Mutta eiköhän jotain hyvää tule syötyä, niin voi taas viikon olla hyvillä mielin, kun tuli mässättyä.
Kamala, nyt aloin hekumoida huomisilla eväillä. Possupihviä ja siihen seuraksi voisin pyöräyttää omista kesäkurpitsoista, kaupan paprikasta ja munakoisosta, sipulista kasvislisäkkeen. Nyt täytyy lopetella ja lähteä sitä tekemään.

 P.S. Oli muuten kesän paras marinadi pihveissä.  ;-)
 Piristykseksi kuva meidän papillonista. On yhtä älykäs kuin kuvansa.

Huh huh hikeä

Mies kysäisi mua mukaansa, kun oli lähdössä kokeilemaan rullaluistimiaan. Lähdin pyörällä. Vetäistiin reilu 10 kilometrin lenkki 42 minuutissa. Minä, vanha sohvaperuna teen kuolemaa sohvalla, en tiedä, kantaako jalat enää... Mies miettii, vetäisikö vielä kuntopyörällä illalla. Oli jo aamulla salilla, kun mä vielä käänsin kylkeä.

Kaikkea se elämä teettää, kun päättää lopettaa tupakoinnin. Mies siis, mä en ole vielä aloittanutkaan.

Se on jo opetellut syömään fiksusti. Siihen mäkin voin pyrkiä, että paino vähenisi. Tänään on kyllä herkkupäivä. Aamulla herättyä muutama Jim ja Pätkis kirjan kera sängyssä, sitten pienet torkut. Aamupalaksi patonkia herkkujuustolla... Tänään herkutellaan, sitten taas viikko tarkempaa syömistä.
Sitten joskus, jos paino putoaa, tuulettelen täälläkin!!

Loppukevennykseksi kuva marsusta hamsterin mökissä.

Painonhallitsemattomuutta ja muuta elämää

Voihan mahdoton!! Mies on jokusen viikon laskenut kaloreita ja panostanut terveellisempään elämään. Mä päätin pysyä ulkona siitä ja lihoa, jos olen lihoakseni. Eilen sanoin sen miehelleni, että päätin näin ja kysyin, tarkkailisiko hän myös mun eväitä... Pyhät lupaukset itselleni, yhtä tyhjän kanssa.

Tänään mies sitten laski mun eväät ennen iltapalaa ja mulla oli 700 kaloria varaa syödä. Söin sitten jugurttia ja muromysliä. Joo, tiedän, tyhmä valinta, mutta ei mopolla mahdottomia. Huomenna aloitan taas "työssäni" ja eväät on hyväksyttyjen listalta; salaattia, kanaa, raejuustoa, porkkanaa ja omenaa.

Eilen illalla tein hyvän huomion. Meinasin syödä jäätelöä tytön seuraksi, mutta menin suihkuun ja siellä totesin, ettei mun edes tehnyt mieli jädeä, mutta olisin syönyt seuran vuoksi. Siinä onkin opettelemista, ettei herkuttele tavan vuoksi. Avuksi otin vähän aikaa sitten kromitabletit, joiden pitäisi vähentää makeanhimoa. Tehosta en osaa sanoa, voi olla, että on vähän vähentänyt.

Eilen teimme ihanan retken lasten ja koirien kanssa hienoon luontokohteeseen. Oli upeaa, kun kaikki kolme koiraamme saivat olla vapaana ja nauttia seurastamme. Jopa koirasusi pysyi hienosti porukassa, vaikka onkin ulkokoira. Eikä papillon yrittänyt haastaa riitaa sen kanssa... Molemmat kun ovat uroksia. Saimme kerättyä pari litraa puolukoita.

Näinä päivinä, kymmenen vuotta sitten, uljas prinssini ratsasti elämääni ja on siitä asti ilostuttanut ja sulostuttanut elämääni. Kiitos rakas Muruni, että olet jakanut elämäsi kanssani! ♡

Pikkuinen marsu ja kesäinen retki

Eilen kävimme hakemassa vanhemmalle tyttärelle oman lemmikin, pikkuisen marsun. Samalla näimme sen "pikkusiskon", jonka haemme kuukauden kuluttua, kunhan se tulee luovutusikään. Marsuja meillä ei ole ennen ollut, kaneja, hamstereita ja gerbiileitä kyllä. Eiköhän me kahden marsunkin kanssa osata touhuta. Arka se vielä on, mutta suloinen.

Aikuisten Tampereen reissu kuvina

Miehen kotikaupungissa kierreltiin katselemassa miehelle merkityksellisiä paikkoja.
♡Pyynikin näköalatornilla katseltiin maisemia ja juotiin kuuluisat munkkikahvit. Ylhäällä ei käyty, koska siellä oli tornista köyden kanssa laskeutujia joukoittain. Kauniita hiekkateitä risteili joka suuntaan. Pieni kukkaketo järvinäköalalla.

♡Välillä pyörähdettiin Teiskossa katsomassa paikkaa, jossa mies pienenä molskasi järvessä päivät pitkät monen kesän ajan. Mökki oli järvessä näkyvän kiven yläpuolella. Ihania hiekkakyläteitä ajeltiin ja nähtiin paljon tyhjiä taloja.















♡Rakkauslukkoja Kehräsaaren kävelysillalla

♡Kauniita rakennuksia ja porrastuksia virran rannalla. Neulegraffiti kaiteessa.

♡Sisäänkäynti Kehräsaareen, jossa on ihania pikkuliikkeitä.

♡Seinätaidetta.
♡Suomen parhaat kebabit saa, kun lähtee graffitin jälkeen oikealle ylämäkeen. Pujab kebabissa on myös komeat seinämaalaukset. (Kirkkokatu 10)



















♡Pispalaa. Kauniita taloja ja kivimuureja. Täällä mäkin suostuisin asumaan.

♡Tohlopin rantaa TV2 kohdilla
































Nyt täytyy tehdä tunnustus; olen aina vannonut, etten ikinä enää muuta kaupunkiin, en edes maailman parhaaseen (miehen mielestä). Nyt olen kuitenkin nähnyt paljon kauniita asioita ja paikkoja Tampereella ja lähiseuduilla. Alan melkein hyväksyä ajatuksen tälle seudulle muuttamisesta. Se on paljon kaupunkikammoiselta Hesassa syntyneeltä maalaiselta. Synnyin siis Helsingissä ja muutin maalle heti, kun ikä riitti siihen. Muu lapsuuden perhe viihtyy vieläkin Kehä kolmosen väärällä puolen. Välillä on tehty pieniä harha-askeleita kaupunkien suuntaan, mutta suurimmaksi osaksi olen asunut maalla aikuiselämäni aikana. Huomenna haetaan nuorimmat lapset mummulta ja papalta ja matkataan kotiin, maalle.
Toivottavasti viihdyitte kaupunkikierroksellani!

Kesää

Ulkona on ollut ihanat ilmat ja niistä on nautittu uimalla joka päivä vähintään kerran. Meillä ei ole järvi ihan rannassa, niinkuin yhdellä sukulaisella on tapana sanoa, mutta muutaman minuutin automatkan päässä kumminkin. Jopa minä, perheen arkajalka vedenlämpöjen suhteen, heitin talviturkin viime viikolla.

Lisäksi tempaisin ostamalla itselleni "kelluvan tuolin", jolla ajattelin kellua ja lukea, kun lapset uivat. No ei sekään sitten mennyt ihan putkeen, kun se onkin iso rengas, jossa on pieni selkänoja. Eli takapuoli on kokoajan kylmässä vedessä, eikä selkänoja tue selkää lainkaan, enkä uskalla vaihtaa asentoa siinä, etten kellahda kylmään veteen. Ja siis vesi on kylmää, jos haluaisi vain kellutella, ei uida. Ensi kokeilulla sain selkäni entistä kipeämmäksi. Seuraavaksi taidan kokeilla lasten kumivenettä, jos se olisi vähän parempi mun tarkoituksiin. Mukaan kirja ja juotavaa, narulla rannassa kiinni.

Niin sanotussa puutarhassa (kulahtaneita länttejä koirien ja hevosen jäljiltä täynnä oleva nurmikko ja läpitunkematon nokkospuseikko siellä, missä pitäisi olla kasvimaa) on kasvu ollut hienoa. Nokkosten lisäksi myös oregano ja ruohosipuli tuottavat satoa. Kurkut ja kesäkurpitsat sekä tomaatit ovat kasvattaneet lehteä hienosti. Toivottavasti alkavat jossain vaiheessa kukkiakin. Raparperiä on käytetty, mutta sitä ei puskista juuri huomaa.

Vuosi sitten sain kaverilta perennan taimia pihaani. Mies tekaisi niille vanhoista rungoista kukkapenkin. Nyt ne kukkivat ensimmäistä kertaa kunnolla. Myös sinkkiämpärissä kukkii yllättäen viime vuonna istutettu yksivuotinen kasvi, jota en ole edes kastellut, kun en tiennyt, että on oikea kukka eikä rikkaruoho. Olikohan se muurikello.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme raportin helteisestä Keski-Suomesta. Kuvissa siis näitä viljelyn tuloksia.