Vietettiin tänään nuorimmaisen synttäreitä. Vuosia tuli täyteen yhdeksän. Juhliin tuli kaksi jo kotoa muuttanutta isoa veljeä kolmesta. Toiseksi vanhin lapseni jäi yöksi. Hän meni armeijaan kuukausi sitten ja on asunut muualla opiskelujen ja työn takia jo kolme ja puoli vuotta. Viimeksi nähtiin jouluna. Viikko sitten hän täytti 20-vuotta.
Miten valtava rakkaus tulvii sydämeen kun oma poika on kotona. En voi käsittää! Äsken katsoin elokuvaa olohuoneessa, kun hän nukahti sohvalle. Valtava hellyys ja lämpö tulvahti päälleni ja herkisti kyyneliin. Suljin telkkarin, silitin pojan hiuksia ja sanoin hyvää yötä. Hän raotti silmiään ja sanoi joo.
Sitä kuvittelee, että kun lapset kasvavat ja lähtevät omilleen, tunteet muuttuvat. Kyllä se sama rakkaus omiin lapsiin säilyy, vaikka heitä näkisi harvoin ja he eläisivät omaa nuoren aikuisen elämäänsä. Viikon päästä nähdään, kun hän antaa sotilasvalansa. Ensimmäisenä minun lapsistani.
Olen niin ylpeä ja onnellinen sinusta, poikani! ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti